UPEA videona

Esedun uudet opetusteknologiat -projekti on edennyt raportointivaiheeseen. Jotta toteutettujen tuotosten esittely ei jää sanahelinäksi, on niistä koottu video.


Upea-projektissa on ollut reilu kymmenen pilottia. Pilottien myötä uudet opetuksen ohjausmenetelmät ovat tulleet hyvin monipuolisesti tutuiksi monella eri alalla.


Videolta löytyy kuvausta mm. Keitaasta, iPadien monipuolisesta hyödyntämisestä, kypäräkameroilla otetuista otoksista, pientä pätkää opiskelijoiden toteuttamista tuotoksista sekä hitsaussimulaattorin ja 3D-tulostimen toimintaa käytännössä.

Videon löydät myös osoitteesta http://youtu.be/RMYNV-ZuZW4

Teksti ja video T. Seppänen

Raportointia

Rapsakka ja kuiva ilma. Huomasin sen noustessani autosta työpaikan parkkipaikalla. Kuin tuleva työpäiväni, sillä kalenterissa oli jämäkästi kirjoitettu tikkukirjaimin RAPORTOINTIA.

Kävellessäni ajattelin, että raportointi on toisaalta mukavaa, rapsakkaa kuin kauraleivän kuori, mutta toisaalta tylsää, kuivaa känttyä.

Työkone auki ja raportointi alkaa. Ensimmäiset sanat tulevat kuin itsestään. Toimintasuunnitelman mukaiset tavoitteet on saavutettu, budjetti on pitänyt, aktiviteetit ovat olleet onnistuneita ja oikein kohdennettuja.

Pysähdyn hetkeksi miettimään tavoitteita. Miten mukava olisi raportoida, että köyhät kohderyhmäläiset ovat rikastuneet, opettajille on jaettu tukuttain rahaa ja johtajat patsastelevat lehtiotsikoissa palkittuina maan parhaan oppilaitoksen johtamisesta. Kehittäminen on kaikkien huulilla. Näen sieluni silmin, kuinka muut työntekijät taputtavat, kun hankeväki saapuu juhlasaliin. Tunnelma on suoraan elokuvasta Apollo 13. ”Houston! We have a problem.” Hankeväki teki sen. He ratkaisivat ongelman. Musiikki soi taustalla.

Nyt täytyy keskittyä. Mitä menetelmiä opinkaan keskittymiskoulutuksessa? Oliko se mindmap vai oliko se tulitikkulaiva? Ei se laiva ollut, siinähän oli kyse vuorovaikutustaidoista. Mindmap, mielikartta. Piirrän paperille pilven, kirjoitan siihen ”kohderyhmä”, vetäisen pari nuolta oikealta vasemmalle, alhaalta ylös. Ja siihen se sitten jää, kun mieleeni tulee viimeisimmän raportointikauden mokat.

Hankkeen järjestämä koulutus meni suoraan sanottuna persilleen. Kouluttaja oli kyllä kiva. Hän aloitti sanomalla, että hän oli TOSI onnellinen, että hänet oli kutsuttu Mikkeliin ja puhumaan juuri meille. Mutta siihenpä se sitten loppuikin. Onneksi paikalle ei ollut saapunut juurikaan muita kuin hankehenkilöstöä.

Minun ei kannata tätä asiaa tuoda kauheasti esille raportissa. Kannattaisiko jättää kokonaan pois? Ei sentään. Voinhan minä kirjoittaa, että asiallinen koulutus oli. Paljastaako asiallinen-sanan käyttö että sen että pieleen meni. Voisin kysyä kollegoilta ja pohtia luottamuksellisesti heidän kanssaan sanavalintaa. Tai ehkä ei sentään. Kollegoiden keskuudessa voisi levitä käsitys, että minä en osaa hoitaa hommiani. Jos jotenkin verhoillusti kysyisi.

Tosin meillä on kyllä hyvin luottamuksellinen ja yhteisöllinen ilmapiiri. Tälläkin viikolla kahvitunnilla juttelimme innokkaasti Ukrainan tilanteesta. Siihen olisi voinut tulla itse Tuukka Temonenkin kameroineen tekemään dokkaria. Meille ei olisi käynyt niin kuin Tartsalle. Me ei puhuta asiattomuuksia tai haukuta meidän johtajia. Pitäisiköhän kutsua Tuukka meille pitämään jotain koulutusta? Vanhana basistina hän voisi olla hauska veikko esiintymään. Pitäisiköhän se kilpailuttaa vai menisikö rahoittajalla läpi ”ainutkertaisena asiantuntijana”?

On se kyllä kumma, että tuota repsottavaa listaa ei saada korjattua. Talo täynnä rakennusalan ammattilaisia ja tuo hemmetin lista tuijottaa joka päivä minua syyttävästi. ”Laita minut paikalleen.” Olen jo sen kertaalleen ”laittanut paikalleen”. Sinitarra ei vain tunnu pitävän tuossa pinnassa.

Miten minä voin keskittyä kirjoittamaan raporttia, kun tämä työhuone on aivan, sanonko mistä. Kyllä työntekijällä pitäisi olla kunnolliset työtilat. Hartiatkin ovat ihan jumissa ja työnantaja pihtailee tyky-rahojen kanssa. Kyllä minä jumpassa kävisin, jos siihen kannustettaisiin. Voi luoja! miksi minä olen syntynyt tähän paskamaailmaan.

Katson mindmapia ja sen nuolia. Katson näyttöpäätettä. Katson ulos. Edelleen rapsakan kuivaa.

 

Marianne, raportoija Avoimesta ammattiopistosta

Terveisiä Viipurista!

Kävimme 25 tuntia kestäneellä pikavisiitillä WOPE-hankkeen partnerimme luona. Poikkeuksellisen hyödyllinen, tuloksekas ja mukava tapaaminen.

Tuliaisina kotiin vahva tunne siitä, että silloin tällöin kannattaa kohdata kasvotusten - silti kaikki kunnia ja hatunnosto videoneuvotteluyhteyksille ynnä muille loistaville nykyaikaisille yhteydenpitovälineille.
Mutta me saimme 3,5 tunnin palaverin ja tunnin lounaan aikana käsiteltyä kaikki hankkeen ajankohtaiset asiat ja suunniteltua kaikki kevään toimenpiteet. Lisäksi suunnittelimme ja ideoimme yhteistyötämme puoli vuotta eteenpäin (puoli vuotta on Venäjä-yhteistyössä pitkä aika), vaihdoimme päivänpolttavat kuulumiset - tärkeimpänä olympiamenestys! - ja juorutkin, ja juhlimme seurueemme jäsenen syntymäpäivää. Kasvokkain kohtaamista arvostaa myös venäläinen osapuoli, siitä kertonee esim. se, että kumppanioppilaitoksen johtaja tuli tapaamaan meitä kesken lomansa.

Itse tulen jatkossakin liputtamaan henkilökohtaisen kohtaamisen puolesta, kotimaassakin.

Uusi havainto oli se, miten mukavaa onkaan tehdä työtä, kun mukana on ammattitaitoinen matkanjohtaja ja tulkki, joka antaa mahdollisuuden keskittyä asiasisältöihin. Tällaisissa olosuhteissa matka ei kokonaisuudessaan tunnu lainkaan väsyttävältä, vaan peräti virkistävältä.
Tämä taas puolestaan antaa mahdollisuuden nauttia työhön liittyvästä intohimosta: siitä, että työ ja sisäinen palo ovat itse itseään ruokkiva kehä. Silloin velat eivät sentään tunnu saatavilta, mutta ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Lyhyet palaverinjälkeiset mietteet halusi kanssanne jakaa
Riikka, Eastway 2:n projektipäällikkö.

Suunnitelma on hyvä, on vain toimittava sen mukaisesti

Projektipäällikön työ on helppoa, ainakin teoriassa.  Ohjenuorana toimivat hankesuunnitelma ja –päätös, joissa kerrotaan mitä tulee tehdä, missä aikataulussa ja paljon rahaa on käytettävissä. Riittää siis, että seuraa valmiiksi laadittua käsikirjoitusta.

Ikävä kyllä parhaassakin suunnitelmassa on epävarmuustekijöitä. Yleensä niitä sanotaan ihmisiksi. On opiskelijoita, opettajia, työelämän edustajia, johtoa, oppilaitosverkostoa ja jopa ulkomaisia kumppaneita. Vaikka papereiden pyörittely ja tietokoneen näpyttely oman työpisteen turvassa olisi kuinka mukavaa, joutuu projektipäällikkö yllättävän usein maastoutumaan kentälle selvittämään mitä ihmisten päässä oikein liikkuu ja millaisessa todellisuudessa he elävät. 

Välillä hankepäämajan ja kentän välillä syntyy ristiriitoja ja yhteentörmäyksiä. Kuinka monta kertaa me hankekomentelijat olemmekaan miettineet, että miten vaikeaa voi niille oikeille ihmisille olla ymmärtää että ne tunnit pitää täyttää juuri tällaiselle lomakkeelle ja että niitä hankintoja ei voi aina tehdä sen mukaan mikä on heidän mielestään järkevintä ja helpointa. Ja että se EU-lippu pitää olla juuri oikein päin ja ne raportit palautettu juuri silloin kuin päämaja niitä tarvitsee. Suuret johtajatkin ovat välillä niin putkinäköisiä, etteivät ne ymmärrä että juuri tässä projektissa kehitetty loistava toimintatapa on otettava organisaatiossa käyttöön, maksoi mitä maksoi.

Onneksi yleensä hankehörhöt ja oikeat ihmiset toimivat kuitenkin yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi. Usein käsikirjoitus muuttuu matkan varrella ja tie päämäärään on mutkainen ja kuoppainen, mutta oikealla asenteella ja taistelutahdolla päästään hienoihin lopputuloksiin. 

Kirjoittanut Laura Kuismala, Upea - Esedun uudet opetusteknologiat -projektin (EAKR) projektipäällikkö, joka on ylpeä kaikista upeista Esedun opettajista, opiskelijoista, johtajista ja ennen kaikkea omasta hankepäämajasta!

EI VAIN RITAREILLE

Mielenkiintoni Pyöreän pöydän keskusteluihin (Round Table) heräsi, kun luin Eastway2:n projektipäällikkö Riikka Dillströmin reissutiedotuksia Pietariin.  Riikka ja Kati Torniainen ovat menossa marraskuulla Pietariin Suomi-talolle Pyöreän pöydän keskusteluun. Pietarissa viimeviikolla osui käteeni The St. Petersburg Timesin numero, jossa oli hyvä artikkeli menetelmästä. Menetelmä näkyy olevan käytössä eri aloilla niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla ja hyvin suosittu Venäjällä.

Kuningas Arthurin ajoista on vierähtänyt vuosi jos toinenkin, mutta hänen käyttämänsä Pyöreän pöydän menetelmä näyttää olevan nykyaikaa. Legendan mukaan kuningas Arthur valitsi tämän menetelmän neuvostolleen jotta yksikään ritareista ei vaikuttaisi muita tärkeämmältä. Menetelmää käytetään tänä päivänä monilla aloilla, esimerkiksi projektimaailmassa. Pyöreän pöydän menetelmä on luonteeltaan työpajoja strategisempi. Se voidaan toteuttaa ohjatuissa ryhmissä tai koota keskustelijat varta vasten keskustelua varten. 

Keskeistä on idea tasavertaisesta osallistumisen mahdollisuudesta eikä se onko pöytä todellakin pyöreä vai suorakaiteen muotoinen. Yksi menetelmän suurimmista eduista on, että se tarjoaa hyvän mahdollisuuden keskittää keskustelu järjestäjän toivoman aiheen ympärille. Tavoitteena on, että keskustelun vetäjä saa tietyltä kohderyhmältä tietoa ja kokemuksia valitusta aiheesta. Keskustelijat pääsevät kertomaan näkemyksistään ja kuulevat muiden ajatuksia asioista.

Pyöreän pöydän menetelmää pidetään tehokkaana menetelmänä rakennettaessa yhteistä ymmärrystä aiheesta. Keskustelu ei vie paljoa aikaa eikä resursseja, mutta voi viedä asiaa tehokkaasti eteenpäin.  Menetelmää voi käyttää myös pidempänä keskustelujen sarjoina tai osana suurempaa teemakokonaisuutta.

Pyöreän pöydän keskusteluaihe ja keskustelijat

Pyöreän pöydän keskustelun suunnittelu alkaa aiheen muotoilulla – kuinka aihe alussa esitellään – ja jatkuu suunnittelemalla kuinka tilaisuuden jälkeen huolehditaan asian etenemisestä (follow-up).  Keskusteluun nostettavan aiheen on hyvä olla ajankohtainen ja kiinnostaa mahdollisimman monia olematta kuitenkaan liian populistinen tosissaanotettavaksi. Toinen tärkeä asia on osallistujien valinta. Heidän on hyvä olla alan aisantuntijoita. Sopiva Pyöreässä pöydässä keskustelevien määrä on 4-8 henkilöä.

Pyöreän pöydän keskustelun eteneminen

Pyöreän pöydän keskustelu on vuorovaikutteisista keskustelumenetelmistä vähiten strukturoitu. Se vaatii kuitenkin jonkun vetäjäksi, herättelemään keskustelua ja pitämään sen liikkeessä ja sovitussa aiheessa eikä myöskään liikaa jonkun yksittäisen keskustelijan mielenkiinnon kohteessa. Vetäjä pyrkii huolehtimaan siitä, että kaikki saavat puheenvuoron. Keskustelun vetäjän on hyvä olla arvostettu aihealueen tuntija ja hieman showman.  Keskusteluun virittymisessä tai sen aikana voidaan tehdä toiminnallisia tehtäviä esim. tarralappuäänestyksiä. Keskustelun vetäjä tai ”sihteeri” kirjaa ylös keskustelussa tulleita ajatuksia.  Pöydässä on hyvä olla virvokkeita ja vapaamuotoistakin seurustelua voi olla mukana.

Yleisö

Pyöreän pöydän keskustelu voidaan järjestää niin, että tilaisuuteen osallistuvat vain keskustelijat. Keskustelutilaisuuteen voidaan kutsua myös keskustelua seuraavaa yleisöä. Yleisö on hyvä kuitenkin pitää pienehkönä, jotta liian suuri seuraajajoukko ei tyrehdytä keskustelua. Yleisöön voidaan kutsua myös median edustajia.

Syntyisiköhän tästä ”lonkalta vedetystä” esimerkkikutsusta mielenkiintoinen tilaisuus? Menisikö asia eteenpäin? Ketä sinä kutsuisit?

 

10.11.2013

Pyöreän pöydän keskustelu: ”Uuden EU-ohjelmakauden antamat mahdollisuudet Esedun kehittämisessä”

Keskustelun tavoite: tuoda esille ajankohtaista tietoa uuden ohjelmakauden keskeisistä teemoista ja Esedun kehittämisen painopistealueista EU-tuella.

Keskusteluaiheet:

• Painopistealueet
• Esedun kehittämistarpeet
• Rahoitusmallit

Pyöreän pöydän keskusteluun kutsutut:  Aaaaa Beeee, Ceee Deee, Eeee Fffff,  Hoooo Iiiii,  Jiii Koooo, Ällll Ämmmm, Ooooo Peeee

Paikka: Hankepalvelut, Raviradantie 4-8.

Pyöreän pöydän keskustelu voidaan järjestää myös webinaarina (webinar, lyhennys termistä Web-based seminar. Web conferencing).

Tällaisin ajatuksin työpöydän ääreltä, hiljaisesta talosta,
Eija-Riitta Ikonen
Projektipäällikkö
GATE-projekti 

Taitajia ja skillsejä

Tiedättehän Skills Finlandin ja vuotuiset Taitaja-kilpailut? Venäjällä on vastaavasti Skills Russia, ja myös halu menestyä World Skillseissä. 

Taitaja on siis ammattitaidon Suomen mestaruuskilpailu, joka järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla, pääorganisaattorina järjestämisvastuussa aina jokin Suomen ammattioppilaitoksista. Skills Finland on organisaatio Suomen Taitaja-kilpailun takana. World Skills on joka toinen vuosi jossakin päin maailmaa järjestettävä ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailu, jossa kunkin maan parhaista parhaimmat mittaavat osaamistaan oman maansa edustajina.

Venäjä on vuosi sitten liittynyt World Skillsin jäseneksi ja osallistui tämän vuoden heinäkuussa Leipzigissä ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin. Tulos oli laiha, kuten aina juuri mukaan tulleella maalla. Mutta odottakaahan: Venäjällä on presidentti Putinin perustaman strategisten aloitteiden viraston johtamana ruvettu kehittämään ammatillista koulutusta, mikä nivoutuu yhteen World Skills -kilvoittelun kanssa.

Suomen ammatillinen koulutus ja Taitaja-kilpailusysteemi puolestaan on maailman mittakaavassa huippuluokkaa. Siksi Skills Russia teki lokakuun alussa vierailun Suomeen, tarkemmin sanottuna Eseduun ja Salpaukseen. Salpaushan on Taitaja 2014 -kilpailun pääjärjestäjä.

Venäläisiä kiinnostaa meidän järjestelmässämme mm. koulutuksen työelämäläheisyys, osaamisen arviointi sekä koulujen omat oppimisympäristöt. He haluavat tietää, miten olemme saaneet aikaan sen, että puolet nuoristamme hakeutuu peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen ja puolet lukioon. Ja tietenkin ammattitaitokilpailuihin liittyvää osaamista janotaan. Venäjällä ammatillinen koulutus potee tällä hetkellä, valitettavasti, kovaa arvostuksen puutetta nuorten silmissä, vaikka samaan aikaan on tekijöistä pulaa sekä teknisillä että palvelualoilla. Korkeakoulutus on yhteiskunnan tarpeisiin nähden yliarvostettua.

Skills Russian väki oli vierailunsa jälkeen tyytyväistä kuulemaansa, näkemäänsä ja kokemaansa. "Haltioissaan", kuten jälkeenpäin palautteena kuulimme. "Perästä kuuluu", sanoivat. Se tuntui mukavalta. 

Skills Russia järjestää vuosittain useammatkin "taitaja"-kilpailut; Venäjän laajuisessa maassa ei yksien kansallisten mestaruuskilpailujen malli oikein toimi. Esedusta oli joukko kilpailuhenkisiä kehittäjiä toukokuussa seuraamassa kansallista kilpailua Toljatissa. Matka oli todella mielenkiintoinen ja informatiivinen! Menestyksekäs yhteistyö kun perustuu kumppanin tilanteen ja olosuhteiden tuntemukseen.

Tällä hetkellä emme pysty edes arvioimaan, mihin tämä johtaa. Tilanne on kutkuttava. Yritämme pitää teidät ajan tasalla, jos vauhdiltamme kykenemme. Pysykää kanavalla ja kyselkää tarvittaessa kuulumisia. Mielellämme kerromme.

Verkostowoimaa!

Niin kulunut ja kliseinen käsite kuin verkosto onkin, niin siitä huolimatta siinä on woimaa ja se voimauttaa tekijöitään.

Vertaistuen ja yhteisöllisyyden tunteet jaettiin 19.-20.9.13 Savonlinnassa, kun Pohjois-Karjalan kuntayhtymän (myöhemmin tekstissä tuttavallisesti Joensuu) ja Stadin ammattiopiston (myöhemmin Helsinki) ja meidän joukot kohtasivat verkoston perustamisen merkeissä.

Joensuussa avoin ammattiopisto toimintaa on ollut jo vuodesta 2008 ja sen rinnalla on toiminut Ohjaamo, jossa nuoria on ohjattu koulutukseen, työelämään tai kuntoutukseen. Toiminta-alueena heillä on koko Pohjois-Karjala. Joensuu on toiminut katalysaattorina avoin ammattiopistotoiminnan juuruttamisessa valtakunnalliseksi toiminnaksi.

Helsingin kaupunki päätti viime vuonna käyttää 2 miljoonaa euroa juhlavuoden rahastostaan nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja varoilla perustettiin avoin ammattiopisto Stadin ammattiopistoon kesäkuussa 2013. Toiminta on hiljalleen käynnistynyt ja erilaisia toimintamalleja kehitetään.

Meidän rakas hankkeemme, Avoin ammattiopisto Etelä-Savossa, on puolestaan aloittanut 2011 ja saavuttanut mm. paikallisten viranomaisten luottamusta hyvällä ohjauksella ja yksilökohtaisilla opintojen räätälöinnillä. Olemme kehittäneet mm. prakticum-pajoja ja uravalmennusta.

Me, avoin ammattiopistoväki, teemme kaikki yhtäältä samanlaisia juttuja, mutta toisaalta erilaisia juttuja. Tämä on mielestäni verkostotyön ydin.

Keskeyttävän opiskelijan muotokuva on kohtuullisen samanlainen asuinpaikasta riippumatta. Tai kouluallergisen oireet eivät muutu geografisten olosuhteiden mukaan. Nuori voi kokea yhteiskunnallista osattomuutta  metropolin hälinässä tai Kainuun korpikuusten alla.

Ratkaisutkin tuntuvat olevan kohtuullisen samanlaisia. Tuomme esille keskusteluissa luottamuksen syntymisen tärkeyden, rinnalla kulkemisen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Monet muutkin perusperiaatteet työssämme ovat samoja. Kohtaamme asiakkaat yksilöinä, toivomme heidän löytävän omat ratkaisunsa ja etenevän elämässään omien suunnitelmiensa mukaisesti.

Tämähän kuulostaa helpolta, eikö totta? Mutta olen vuosien varrella huomannut, ettei tällainen työskentelytapa ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Siihen tarvitaan ammattitaitoa, ammattitaitoa ja ammattitaitoa.

Syyskuussa perustetun avoin ammattiopisto- verkoston yksi keskeinen tavoite on vahvistaa toimijoiden osaamista. Opimme toisiltamme, siirrämme hyviä juttuja eteenpäin ja yritämme karttaa suden kuoppia. Yhdessä olemme myös enemmän, kun haluamme vaikuttaa asioihin.

Kannattaa kantaa kortensa kekoon, keko kasvaa korkeammaksi ja sieltä näemme kauemmaksi!

Yhteen hiileen puhaltaminen tuo tuloksia! Kuvan on ottanut Petri Liukkonen ja kuvauspaikka on Samin Artemia.